Syyskuun hetkiä



Minusta tuntuu, että syyskuusta on jo ikuisuus eikä kuukauden tapahtumien hahmottaminen ole helppoa. Onneksi kirjoitan vielä kalenteriin tärkeimmät jutut ja sen lisäksi otan puhelimella paljon kuvia. Oikeastaan olin jo hahmotellut postauksen heti syyskuun lopussa - sen viimeistely ja julkaisu vain hieman venähti uuden työn myötä, kuten edellisessä postauksessa jo kerroinkin.

Syyskuu oli erittäin tapahtumarikas kuukausi ja täynnä kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Alkukuusta lomailin Suomessa ja kuun keskivaiheilla aloitin uuden työn. Sen lisäksi viinit olivat vahvasti läsnä syyskuussa, sillä osallistuin jopa kahteen viineihin liittyvään tapahtumaan.

Millaiset hetket olivat minulle merkityksellisiä syyskuussa?



Syyskuussa tunnelmallisinta oli käydä syksyisessä Suomessa. En uskoisi, että sekin mahtuu syyskuuhun. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus.


Syyskuussa mahtavinta oli aloittaa oman alan työharjoittelu. Toimiston upeat näkymät ovat plussaa!


Syyskuussa hurjinta oli Festival Franciacorta in cantina -viinitilakierros. Kierrokseen kuului viinin maistelua kolmella eri viinitilalla ja tilojen välillä oli bussikuljetus. Kolme lasia viiniä joka tilalla on aikamoinen määrä kuohuviiniä...

Syyskuussa yllättävintä on ollut kauluspaitojen määrän tuplaantuminen ja niiden silittämisen työläys. 


Syyskuussa silmiähivelevintä oli koulutustilaisuus yhdellä upealla Villalla Garda-järvellä.

Syyskuussa piristävintä olivat ensimmäiset kirpsakat syksyiset aamut.


Syyskuussa nautittavinta oli Pavian alueen viinien maistelu Autunno Pavese -viinitapahtumassa Paviassa.

Syyskuussa rentouttavinta olivat lounastaukopiknikit aurinkoisessa aavistuksen syksyisessä ilmassa.


Syyskuussa keltaisinta oli raitiovaunuajelu Milanossa. Pääsin vihdoinkin raitiovaunun kyytiin!

Syyskuussa älyttömintä oli avaimen rikkoutuminen meidän asuintalon alaoven lukkoon. Joku tuntematon siis teki sen tahallaan. Avaimen irrotuksen seurauksena oven sai auki millä tahansa avaimella ja uuden lukon saamisessa kesti viikkoja...



Syyskuussa ihaninta oli aloittaa samoilu linnan puistossa kesän kuumuuden jälkeen. Seurana oma innokas karvapörriäinen.


Katariina


Lue myös mitä edellisiin kuukausiin kuului:





    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    SEURAA BLOGIA: Facebook | Instagram

    Pääsin työharjoitteluun!




    Hei taas pitkästä aikaa. Pahoittelut suunnittelemattomasta blogihiljaisuudesta!


    Muutama kuukausi sitten pääsin taas työhaastatteluun. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa haastattelu, sillä minulle soitettiin mielestäni kaikista mielenkiintoisimmasta paikasta. No, ehkä Visit Finlandin jälkeen... ;) Kävin haastattelussa ja sain kuin sainkin paikan. Kyseessä on toki vain työharjoittelu, mutta kokemusta sekin kerryttää.

    En olisi vielä keväällä uskonut, että pääsisin oikeasti työharjoitteluun mielenkiintoisimpaan mahdolliseen tavoittelemaani paikkaan. Toukokuussa kirjoitin työpaikan etsimisestä ja hitaasta työnhaun etenemisestä, koska halusin ensin tähdätä kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Tuntui, että roikuin jotenkin tyhjän päällä. Työn haku eteni hitaasti, koska en halunnut hakea kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Mikä pettymys, jos olisin jo ottanut vastaan työn vähemmän kiinnostavasta paikasta. Kannatti todellakin uskoa itseensä ja edetä rauhassa.

    Hienointa on nähdä oman sinnikkyyden tulokset. Soitin kyseiseen paikkaan useamman kerran puolen vuoden sisällä ja sen takia minut muistettiin. Myös persoonallisella CV:llä oli ilmeisesti osuutta asiaan.

    Kannattaa rohkeasti unelmoida, yrittää ja ennen kaikkea uskoa itseensä!





    Uusi arki vie voimia ja vaatii totuttelua


    Tarkoitukseni ei tosiaan ollut pitää taukoa blogista, mutta pakko myöntää, että kahdeksan tuntia tietokoneella vie mehut aika tehokkaasti. Työharjoittelussa vietän siis koko kahdeksan tuntisen työpäiväni tietokoneen ruutua tuijotellen. Kun työtunteihin lisätään tunnin ruokatauko ja reilun tunnin junamatka suuntaansa, niin iltaisin olen ihan puhki. Työpäivän jälkeen minulle ei tule edes mieleen lähestyä tietokonetta. Silmät on vielä ristissä työpäivän jäljiltä. Eikä kirjoittaminenkaan tahdo maistua, koska teen sitäkin jo töissä. Harmittaa, koska minulla olisi paljon ideoita blogia varten ja haluaisin todella kehittää sitä eteenpäin.

    Takana on jo kaksi kuukautta harjoittelua ja pikku hiljaa arjen uusi rytmi alkaa asettua paikalleen. Blogillekin on ehkä löytynyt oma hetkensä päivän kiireiden lomasta. Toivottavasti hetki on oikea ja todella soveltuu blogille - haluaisin päästä taas blogin kimppuun! Suomeksi kirjoittaminen on niin eri juttu kuin italiaksi ilmaisu. Löysin myös uuden sovelluksen, jolla voin taas vihdoinkin kirjoittaa puhelimella. Siitä kerron lisää toisella kertaa - kunhan minulla on enemmän kokemusta kyseisestä sovelluksesta.


    Kuulumisiin,
    Katariina


    Lue myös nämä arkeen liittyvät jutut




    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    SEURAA BLOGIA:  Facebook | Instagram
    Back to Top