Hetki ennen myrskyä

25. heinäkuuta 2017

Oli maanantaiaamupäivä ja kello näytti suunnilleen puolta kahtatoista. Olin meidän kodin läheisillä kujilla lenkillä koirani kanssa, kun huomioni kiinnittyi taivaaseen. Yhdessä suunnassa taivas oli nimittäin huomattavan tumma. Ilma oli painostavaa, ihan kuin olisimme odottaneet jotain. Painostavuudesta huolimatta ei tuntunut kuumalle, vaikka lämmintä olikin 29 astetta. Taivas tummui ihan silmissä, mutta samaan aikaan ilmassa oli erittäin kirkasta valoa.

Välillä esiin tuleva kirkas valo sai rakennukset hehkumaan. Kaivoin puhelimen laukusta ja aloin ottamaan valokuvia. Tumma taivas, odottava tunnelma ja hehkuvat rakennukset hypnotisoivat minut. Ne suorastaan kutsuivat valokuvaamaan. Jatkoin lenkkiä aiottua pidempää reittiä pitkin ja välillä pysähtelin ottamaan kuvia.

Tulella leikkiminen eli kävelyn pidentäminen valokuvaustarkoituksessa kannatti. Sain tunnustella odottavaa tunnelmaa ja lisäksi sain otettua hienoja kuvia. Kotiaukiolle päästyämme tuuli oli jo yltynyt ja muutamia hajanaisia sadepisaroita tuntui iholla. Suljin meidän talon alaoven, painoin hissin nappia ja odottelin hetken. Ylimpään kerrokseen päästyämme satoi jo kaatamalla. Voimakas sade piiskoi melkein sisään toisesta auki jääneestä ikkunasta. Onneksi olin kävelyllä vain nuoremman karvakaverin kanssa, muuten ei olisi ehditty kotiin ennen rajua sadetta. Sade piiskoi kattoja valtavalla voimalla ja kauempana salamoi.


Täytyy muuten myöntää, että ei siitä mitään myrskyä kehittynyt, vaikka taivas antoi sellaista odottaa. Kutsuisin sitä pikemminkin tavalliseksi ukonilmaksi ja rankkasateeksi. Satoi todellakin kaatamalla, mutta sitä ei vain saanut tallennettua valokuvaan.

Lue myös:


Katariina

Ei kommentteja

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.